Mietintöjä, milloin kuva on suora

Yksi olennainen seikka kuvissa - jota ei varmasti tule mietittyä, ellei ole päivittäin kuvien kanssa tekemisissä - on kysymys siitä, milloin kuva on "suora". 

Tiedän kuvaavani tavallaan vinoja kuvia, eli kamera ei ole vatupassisuorassa horisonttiin nähden. Siksi ohjeissa lukee, että jos et siitä tykkää, voi kuvaa pyytää suoristettavan.  Se lähes aina onnistuu, toki sitten pienellä muutoksella myös rajaukseen.



Miksi sitten kuvaan "vinoja"?

Olen kuvannut uralla paljon passikuvia, jotka ovat suoria ja omasta mielestä (!) siten perin jäykkiä. Jo pienellä kallistuksella kuvaan saa ilmettä, jännitettä, joka tekee kuvasta vähemmän passikuvamaisen ja jo siten mielenkiintoisemman. 

Lisäksi olen huomannut, että ajattelen kuvaa vähän toisella tapaa kuin ehkä yleisesti ajatellaan. En pidä tärkeimpänä esim suoraa seinää, en järveä tai muuta, joka todennäköisesti olisi vatupassilla suora. Sillä kuvassa ei aina edes näy mitään, mistä tämän mitata, tai mihin nojata. Suoran seinän sijaan näen kuvattavat "painona", jota pyrin keskittämään. Esim kallistamalla sommittelen kuvan en vain horisontin, vaan KOKONAISUUDEN mukaan. Esim jos käsi on kovin irrallaan vartalosta, tietyin kallistuksin saa vartalon "keskustapainotteiseksi". Eli rajaus on tehty vartalon, ei välttämättä niin, että yksittäinen käsi määrää sommittelun. 

Olenpa saanut kuvatun jopa tulisesti suuttumaan kysellessäni ilmeisen epäasiallisia tai itsestäänselvyyksiä, kun sain toiveen kuvan suoristamisesta. Kysyin siis lisätietoja. Halusin tarkistaa, haluaako hän suoristuksen tehtävän minkä mukaan? Hartioiden, silmälinjan, nenälinjan, selkärangan, horistontin, seinän, lattian tai jonkun muun mukaan? Ja jos ihmisiä kuvassa monta, kenen? 

Näitä linjoja on tuossa yllä kuvassa havainnollistettu, eli kuvassa on monenlaista "linjaa". Mikään niistä ei ole oikeastaan suora toisiaan nähden. Eikä suhteessa horistonttiin/luotisuoraan, sillä juuri tällaisissa tilannetta "hämmentää" se, että mustasta taustasta ei näy lattialinjaa tai seinälinjaa, joiden mukaan kuvaa voisi sanoa "absoluuttisesti" tai makukysymyksettä suoraksi. 


Jos kuvassa näkyy verhot, ne ei välttämättä suorassa. Jos kuvakulma on viistosta, on lattialinja tai esim sohva samassa kulmassa vinossa. Puut on harvoin suorassa, eikä vanhat talotkaan ole niin suoria :) Ihminenkään harvoin seiso tai istu "tikkuna", tai ainakin pieni kallistus tekee kuvista jotenkin epävirallisempia ja pehmeämpiä.

Itse en siis pidä tärkeimpänä/ehdottomana suoruuden määreenä horistonttia/lattiaa/järveä, vaikka se näkyisi. Enkä taloja, puita, en seinää. Vaan näen kuvan jotenkin.... "massana". Eli vasemmassa kuvassa on sulhanen asetettu hartia ja takkilinja suoraan, todennäköisesti myös selkä on melkolailla suorassa suhteessa lattialinjaan. Mutta omaan silmään se kallistuu soikion mukaan vahvasti vasemmalle.

Kun taas oikeanpuoleisessa kuvassa, jossa oikeastaan mikään linja ei ole suorassa... mutta "massa" on keskellä ja tasapainossa, on mielestäni se "suora". Ehkä myös tässä kuvassa enemmän morsian on kohtisuora suhteessa lattiaan, mutta tosiaan itse näen tärkeimmäksi suoruudessa tehdä kuvasta kokonaisuutena tasapainoinen, niin ettei se "painoltaa" kallistu. Mutta tiedän, jonkun mielestä tämä jälkimmäinen on pahasti kallellaan ;D

Mutta en todellakaan ota tätä henkilökohtaisesti, eli olen iloinen, jos joku haluaa suoristusta oman makunsa mukaan! Pienesti kyllä sitten vaan tarvitsen apuja, että minkä mukaan suoristetaan.

Samalla kuvalla voisin myös lisäkysyä, että milloin kuva on "keskellä". Se myös ajoittain toive, eli toivotaan että "kuva olisi keskellä".

Jälleen myös täysin makukysymys, eli lasketaanko tässä tuo kimppu mukaan? Eli keskitetäänkö pari keskelle, vaikka kukat jäisi hyvinkin lähelle reunaa? Vaiko jätetäänkö sama matka selästä vasempaan reunaan, kuin on etäisyys kukista oikeaan reunaan? 

Omasta mielestä tässä kuvattavat jää selkeästi vasemmalle, eli mieluummin jättäisin kimpun vielä enemmän oikealle, eli parin keskelle. Sama, jos esim kuvassa on joku muu "elementti", joka kurottuu kauas kuvan reunalle.  Esim onko tärkeämpää saada varpaat kuvaan, vaikka vartalo jäisi tosi voimakkaasti toiseen reunaan? Vaiko voiko vähän varpaista pihistämällä saada kokonaisuudesta tasapainoinen, eli kuvattava keskelle. Usein näin kuvattavan saa myös lähemmäs, eli rajauksesta tiivimmän, ja "tyhjää" täten vähemmän.   

Siinäpä kysymyksiä, siinäpä pulmia valokuvaajan arjesta <3

ISO kiitos tälle ihanalle vihkiparille, joka ei suuttunut kyselyistäni, vaan sain selkeitä toiveita! Ja vieläpä luvan jakaa tämän täällä, jotta voin asiaa tällaisella perin simppelillä kuvalla selventää.